Fiktion Jestas

13.08.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Petra, tallityttö (Siguri)

Saavuin eräänä lauantaiaamuna tallille. Pihaan päästessäni huomasin tallitytöt kentän reunalla katsomassa jonkun ratsukon työskentelyä. Hevosen tunnistin melko nopeasti Jestakseksi, mutta sen selässä oleva ratsastaja vaikutti vieraalta.

”Mitä täällä tapahtuu?” kysyin Idalta päästessäni kentän viereen.
”Katso”, hän vastasi ja jatkoi ratsukon seuraamista. Minäkin käännyin katsomaan ratsastajaa, joka istui äärimmäisen rauhallisesti ja tasaisesti Jestaksen selässä. Jestas kulki aivan upeassa peräänannossa astellen pitkästi eteenpäin.
”Ei uskoisi, ettei tuo ratsastaja ole vuottakaan ratsastanut. Luonnonlahjakkuus”, hän jatkoi. Jatkoin ratsukon seuraamista, enkä ollut uskoa, mitä Ida juuri sanoi. Ratsastaja istui todella hyvässä tasapainossa orin selässä ja käsitteli tätä niin mielettömän hyvin.
”Oho”, sain sanottua hämmentyneenä ja jatkoin muiden tavoin ratsukon seuraamista.

Kun uusi ratsastaja lopulta lopetti ratsastuksensa, hyppäsi hän alas satulasta ja lähti taluttamaan Jestasta takaisin talliin. Ryntäsimme porukalla hänen luokseen ja kyselimme ummet ja lammet hänestä. Nainen kertoi nimekseen Rita ja että hän oli vasta muuttanut seuduille. Hän oli ollut yhteydessä Kuuralehdon omistajaan, joka luonnollisesti oli tarjonnut mahdollisuutta tulla tallille hoitamaan sekä liikuttamaan hevosia - palkatta totta kai.

Menimme yhdessä hoitamaan Jestaksen tarhakuntoon ja siirryimme sitten yhdessä tallitupaan tutustumaan puolin ja toisin. Olipa mukava yllätys saada näin osaava ratsastaja joukkoomme!

08.08.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: vieraileva valmentaja (Sylvester)

"Johan tuo ori laittaa menemään!" huusin ratsastajalle, kun oltiin siirrytty laukkaamaan. Jesse laittoi hieman reippaampaa tahtia meille heti alkuun. Ratsastaja teki pieniä pidätteitä ja sai orin tempon rauhoitettua maltillisemmaksi, ainakaan ei tarvinnut oria enää herätellä, tuumin.

Alkukäynneistä alkaen ori oli tuntunut hieman vedottomalta, kuulemma lomalta paluun jonkin asteen väsymys, tuumi ratsastaja. Alkutunnista otettiin ilakoiva laukkapätkä, joka tosiaan toimi paremmin kuin oletettu! Pienen laukkakierroksen jälkeen jatkettiin ravissa työskentelyä huomattavasti pirteämmän ratsun kanssa. Katsoin kaksikon työskentelyä avotaivutuksessa, jossa Jesse taipui hyvin, ratsastaja tahtoi painua välillä hieman etukumaraan, mutta suoristi salamana selkänsä kun asiasta sanoi.

Ravista tehtyihin pysähdyksiin ei tarvinnut yhtäkään näkyvää apua vaan Jesse pysähtyi kuin seinään kevyilläkin avuilla. Hetken seisomisen ori malttoi hyvin, mutta nyökytteli muutaman sekunnin jälkeen päätään olevan jo valmis seuraavaan liikkeeseen. Ratsastaja seisotti oria hyvin, että tämä malttoi olla paikallaan, jalat pysyivät liimattuina.

Reippaampuoleista raviaskelta pidennettiin vaihtelevasti uran pitkillä sivuilla ja vastavuoroisesti kulmissa ja lyhyillä sivuilla lyhennettiin. Jesse oli hyvin kuulolla ja haki pian itseään paremmalle tuntumalle kuolaimelle ja takaset ottivat paremmin alle, ryhdikkyys kasvoi. Laukkaamiselle annettiin tänään reippaasti osaa tunnin sisältöön ja tehdyt laukanvaihdot kokorataleikkaalla ja uran sisäpuolella sujuivat leikiten. Orilla on hieno ja lennokas vaihto, vastaa hyvin annettuihin apuihin jo kevyestäkin liikkeestä.

Laukasta tehdyt pysähdykset ja siirtymiset eivät olleet orille heti mieleen, etenkään paikalla seisomiseen, jossa muutaman kerran nyki pätään ylös lähdön merkiksi, turhaan, ratsastaja piti hyvin päänsä päätetystä suoritteesta ja laittoi orin ruotuun.

Laukkaosuuksien jälkeen siirtyminen käyntiin, jossa keskikäyntiä puoli kierrosta. Siirtymisessä raviin tehtiin kokoamista, pienimuotoisesti väistöjä ja viimein loppuravia kevennetyin ohjin. Loppukäynneissä pitkät ohjat.

21.05.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Tänä keväänä meitä oli todella koeteltu Jestaksen kisareissuilla. Vain muutama viikko sitten kisareissumme jäi kesken orin kaviosta löytyneen naulan takia ja tällä kertaa jonkin aivan muun.

Olimme lähteneet hyvillä mielin Tampereella järjestettäviin kisoihin, ja paikan päällä kaikki oli sujunut aivan putkeen. Laitoimme Petran kanssa Jestaksen kuntoon, minkä jälkeen lähdin lämmittelemään orin kanssa ennen vuoroamme. Ponnistin itseni orin selkään ja vain hetkeä myöhemmin löysin itseni maasta makaamasta. Jalkani vieressä oli jalustin ja edessäni näkyi Jestaksen satula, jonka jalustinhihna oli mennyt puoliksi.

Petra räjähti nauramaan, mutta minua ei naurattanut. Miksipä olisinkaan ottanut moisia varavarusteita mukaan? Onneksi löysin kisapaikalta tallin omistajan, jolla oli lainata minulle kisojen ajaksi jalustinhihnaa. Siitä iso kiitos hänelle!

Varusteita korjatessani meiltä kului kallisarvoista lämmittelyaikaa, joten ehdin kävellä pitkin ohjin lämmittelykentälle ja ottaa muutaman raviaskeleen, kun meidät jo kuulutettiin kisaamaan. Kuten arvata saattaa, menivät kisat aivan penkin alle, sillä Jestas ei kulkenut lainkaan avuillani, vaan se heilutteli päätään ylös ja alas ja sen askeleet olivat todella tahmeat.

Kisan jälkeen palasin Petran luo, joka sanoi kuvanneen videolle koko kisamme. Hiljalleen pääsin itsekin yli tapahtuneesta, ja kotimatkalla jaksoimme kumpikin nauraa päivälle. Toivottavasti seuraavissa kisoissa olisi parempi tuuri!

05.05.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Siguri)

Kello oli yhdeksän saapuessamme kisapaikalle. Otin Jestaksen ja tämän tavarat ulos autosta ja aloin tehdä muuttoa vieraskarsinaan. Jestas vaikutti todella kohmeiselta matkan jäljiltä, mutta ei ihmekään, olihan meillä monta tuntia seisomista takanamme.

Vaikka ori ei normaalistikaan ollut mikään ihannetapaus narun päässä, oli tässä päivässä jotain erikoista. Se pysähteli muutaman askeleen välein ja nosteli päätään. Monesta yrityksestä huolimatta Jestas löi jarrut pohjaan, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen liikkeelle.

Tämä tilanne oli tapahtunut aiemminkin, silloin tosin Haikun kanssa. Mikäli olin oikeassa, ei Jestas tätä pahuuttaan tehnyt. Kävin tottumuksesta orin jalat läpi ja jep, aivan sama tilanne kuin noin vuosi sitten kisapaikalla. Orin kavioon oli jäänyt ikävästi pystyyn naula, joka oli ilmeisesti lähtöisin jo meidän kotitalliltamme.

Onneksi kisapaikalla oli eläinlääkäri, jonka sain nopeasti tutkimaan jalan. Hän otti varovasti naulan pois, kun pidin kahden muun ihmisen kanssa Jestasta paikoillaan. Haava ei ollut iso, mutta se saattaisi silti tulehtua. Siihen jäi meidän kisareissumme, ja aloin pakata autoa uudelleen kotimatkaa varten.

Samana päivänä tapahtui myös se miljoonas ihme, kun muuten niin pöljä Jestas käveli perässäni kiltisti hevosautoon. Ei tappelua, ei pään viskomista, ei jarruja. Ehkäpä se tiesi, että kotiin lähteminen oli sen omaksi parhaaksi.

23.04.2016 Kouluvalmennus - kirjoittanut: Maikku, vieraileva valmentaja (Siguri)

Olin vasta muutama viikko sitten käynyt valmentamassa muutamaa Kuuralehdon hevosta, ja ilmeisesti omistaja oli ollut tyytyväinen tunteihini, sillä hän kutsui minut paikan päälle uudestaan. Oikeastaan ehdimme tehdä sanallisen sopimuksen, että alkaisin käydä tallilla useamminkin, mikäli minulla oli aikaa. Jos totta puhutaan, niin olin suorastaan otettu, olinhan pitkään valmentanut vain yksittäisiä ratsukoita enkä kokonaista tallillista hevosia.

Tänään olin tullut maneesiin jo aikaisin aamulla, sillä olimme sopineet minulle ennestään tutun ratsastajan kanssa, että katsoisimme hieman, mitä saisimme Jestas-nimisen orin kanssa aikaan. Sarita ja voikko ori saapuivat pian maneesiin seurakseni, joten vaihdoimme ratsastajan kanssa muutaman sanan ja autoin hänet orin selkään. Pyysin heitä suorittamaan huolelliset alkukäynnit, jotta näkisimme, mitä ori todella osaisi.

Pitkien alkukäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa lämmittelemään volteilla, kiemuraurilla ja muilla ympyröillä. Annoin heidän työskennellä itsenäisesti, mutta pyysin kuitenkin käyttämään kaikkia askellajeja ja kulkemaan kumpaankin suuntaan. Kun ori alkoi lopulta näyttää rentoutumisen merkkejä ja se oli kunnolla avuilla, pyysin ratsukkoa kuulolle. Päivän ensimmäinen tehtävä olisi helppo: ratsukon tuli suorittaa kierros käynnissä, seuraava kierros ravissa ja kolmas laukassa ja näiden tehtävien jälkeen vaihtaa suuntaa. Sarita valmisteli Jestaksen tehtävään ja lähti ensin kulkemaan hienossa kootussa käynnissä kierrosta ympäri. Seurasin tarkasti orin liikkeitä ja yritin etsiä mahdollisia virheitä, mutta Jestas näytti kulkevan todella tasapainoisesti ja rytmikkäästi eteenpäin.

Ravi- ja laukkakierroksetkin sujuivat oikein hyvin, enkä voinut muuta kuin todeta orin olevan todella hyvässä kunnossa. Se asteli todella rentona eteenpäin, eikä sillä näyttänyt olevan esimerkiksi suurempia lihasjumeja, jotka vaikuttaisivat liikkumiseen. Niinpä pyysin Saritaa jatkamaan uraa pitkin käynnissä ja tekemään seuraavaksi vuorotellen sulku- ja avotaivutuksia uraa pitkin.

Minulle oltiin kerrottu, että Jestas saattaisi olla sille päälle sattuessaan hieman liiankin energinen tapaus, mutta tämän tunnin osalta minun täytyi sanoa täysin päinvastaista. Jestas kulki todella upeasti ratsastajan alla ja kuunteli pienimpiäkin apua - tosin osaavalla ratsastajalla saattoi kyllä olla osuutta asiaan. He tekivät hienoja taivutuksia, joihin valmistautuminen kävi selkeästi ja nopeasti, ja ori malttoi tehdä tehtävän aina pitkän sivun loppuun saakka.

Teimme taivutuksia melko pitkään ja huolellisesti, kunnes pyysin Saritaa jatkamaan ratsastusta uraa pitkin. Seuraavaksi lähtisimme tekemään laukkakahdeksikkoa niin, että kahdeksikon keskipisteessä ratsukon tuli vaihtaa laukka yhdellä askeleella. Saritalle tehtävä oli tuttu, joten hän nosti laukan ja lähti kahdeksikolle.

Ratsukko haki hetken aikaa hyvää ympyrää, kunnes se lopulta löytyi ja tehtävä alkoi suoriutua erinomaisesti. Laukanvaihto sujui todella pienillä avuilla, ja Jestas oli tehtävässä täysillä mukana. Kokeilimme samaa tehtävää myös vastalaukassa, mikä tuotti aluksi ratsukolle hieman vaikeuksia, mutta lopulta tasapaino löytyi ja kahdeksikko sujui hienosti.

Olin seurannut koko tunnin ajan orin liikkumista, eikä minulla vieläkään ollut mitään korjattavaa. Ori käytti takaosaansa erittäin hyvin, ja siitä huomasi, että sen kanssa oltiin tosiaan opeteltu huolellisesti kouluratsastusta.

Tunnin viimeisenä tehtävänä pyysin ratsukkoa siirtymään ravissa pääty-ympyröille, joilla oli tarkoitus tehdä pohkeenväistöä. Sarita ohjasi Jestaksen oikealle tielle, ja he lähtivät suorittamaan väistöjä. Jestaksen takaosa pysyi heti alusta asti todella hyvin ympyrän ulkopuolella, eikä ratsukko kaatunut kumpaankaan suuntaan. Niinpä annoin heidän suorittaa tehtävää jonkin aikaa, kunnes pyysin heitä lopulta siirtymään loppukäynteihin.

Kehuin Saritaa vielä todella hienosta ratsastuksesta ja mainitsin myös siitä, kuinka äärettömän hieno ja osaava hevonen Jestas oli. Olisi ilo valmentaa kyseistä ratsukkoa jatkossakin, kunhan pääsisin hieman paremmin kiinni heidän työskentelyynsä. Kiitin ratsastajaa mukavasta tunnista ja lähdimme pian yhdessä kävelemään kohti tallia.

15.04.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Ida, tallityttö (Siguri)

Olimme Annikan kanssa päättäneet viettää tänään kunnon treeni-illan ja liikuttaa kuutta oria. Onneksi kello ei ollut viittä enempää, joten meillä oli ihan hyvin aikaa laittaa hevoset kuntoon ja liikuttaa niitä.

Ensimmäisenä hevosena päätin ottaa alleni Jestaksen, Annika taas otti Huilopin. Orit tulivat tiedettävästi hyvin keskenään toimeen, joten ratsastuksen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia. Päätimme kuitenkin varmuuden vuoksi rajata kentän puoliksi ja tehdä kumpikin omia ratojamme omilla puolillamme.

Jestas oli todella nopeasti hoidettu ja varusteet sujahtivat päälle, vaikka tietenkään pieneltä niskuroinnilta ei voitu millään välttyä. Tallikäytävän läpi ori kulki kovasti ääntä pitäen, jotta kaikki varmasti huomaisivat, että se oli liikkeellä. Talutin orin aina kentälle saakka, ennen kuin hyppäsin sen selkään.

Aloitin ratsastamisen ihan uran viertä pitkin ohjin. Tämä oli orin päivän ensimmäinen ja viimeinen liikuntasuoritus, joten sitä täytyi lämmitellä kunnolla. Usein Jestas kuitenkin rentoutui nopeasti, kuten tälläkin kertaa, ja pystyimme aloittamaan päivän tunnin.

Teimme orin kanssa avotaivutuksia uralla, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ori oli todella energisellä tuulella, eikä se meinannut asettua juuri ollenkaan vaan kulki liikaa lapa edellä. Aloin kuitenkin keskittyä enemmän kokoaviin apuihin, ja teimme lyhyillä sivuilla pieniä voltteja, jotta ori pysty rentoutumaan ja jotta se kuunteli apuja paremmin.

Ehdimme tunnin aikana myös tehdä muutamia laukkaharjoituksia, peruutuksia ja takaosakäännöksiä, kunnes oli aika antaa pitkät ohjat ja mennä loppukäyntejä. Ori oli mennyt todella kivasti, ja sen kanssa oli aina yhtä mukava ratsastaa. Lisäksi näin korkean hevosen laukka tuntui aivan mahtavalta selästä käsin!

Hyppäsin alas ratsailta ja talutin orin takaisin tallin. Otin siltä varusteet pois ja jätin sen karsinaansa. Putsaisin orin vielä paremmin illalla ennen kotiin lähtöä, jääköön nyt siis vain odottelemaan.