Taikakuun Timotei

25.01.2016 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Kati, tallityttö (Siuri)

Tätä päivää olimme omistajan kanssa odottaneet pitkään. Teiskun täytettyä kahdeksan vuotta se oli vihdoin valmis osallistumaan kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuuteen.

Olin herännyt aamulla aikaisin auttamaan omistajaa orin kanssa - tulihan sen olla eduksi paikan päällä. Tallille saapuessani harjasin Teiskun päästä kavioihin ja putsasin pienimmätkin liat sen turkista. Sidoin orin harjan sykeröille ja tein pienen letin tämän häntään, vaikka olinkin varma, että aikaansaannokseni ehtisivät purkautua päivän mittaan. Tarkistin orin kavioiden kunnon ja katsoin myös, että ori näytti kaikin puolin terveeltä ja hyvältä. Laittaessani tälle matkustussuojia tallin omistaja ilmestyi taakseni. Sarita oli luvannut lähteä hänen kanssaan tilaisuuteen, mutta hän oli laittanut juuri viestiä ja kertonut olevansa kuumeessa. Niinpä lupauduin lähtemään omistajan seuraksi, sillä oli mahdollista, että apukäsiä tarvittaisiin päivän mittaan. Laitoimme omistajan kanssa yhdessä orin kuntoon ja lähdimme taluttamaan sitä traileriin.

Vaikka Teisku ei yleensä temppuillut lastatessa, päätti se tänään lyödä jarrut pohjaan auton edessä. Se ei ollut selvästikään hermostunut, tahtoi vain osoittaa mieltään. Huokaisimme omistajan kanssa yhteen ääneen, että päivä tulisi olemaan yhtä katastrofia, mikäli tämä jatkuisi. Pystyin vain kuvittelemaan mielessäni, miten Teisku hyppisi arviointihetkellä pystyyn ja upottaisi hampaansa tuomarin käsivarteen.

Pienen tappelun jälkeen saimme kuin saimmekin yhteistuumin orin autoon ja oven kiinni. Matka tilaisuuspaikalle alkoi, ja vielä olisi monta tuntia aikaa jännittä, mikä palkinto mukaamme lähtisi - vai lähtisikö mikään!

25.11.2015 Estevalmennus - kirjoittanut: Paula, valmentaja (Siuri)

Teisku ja Kati olivat lämmittelemässä maneesissa saapuessani paikalle. Tervehdin Katia ja aloin rakentaa ratsukolle pientä lämmittelysarjaa valmennuksen aluksi. Sarja koostui pienistä kavaleteista, jotka oli aseteltu uralle niin, että vuoronperään niiden välissä tuli ottaa joko yksi tai kaksi askelta. Ratsukko ravasi hetken aikaa omia teitä pitkin, kunnes ne lähtivät suuntaamaan lämmittelyradalle.

Teisku lähestyi kavaletteja todella tahdikkaasti ja hyppäsi paljon korkeammalta, mitä oli tarkoitus. Pyysin Katia hieman rauhoittelemaan oria, mutta vauhdista huolimatta hypyt olivat suuria. Ratsukon lämmitellessä kokosin uran sisäpuolelle viidestä, noin 80 senttimetriä korkeista esteistä koostuvan sarjan. Kun ratsukko näytti valmiilta, esittelin heille sarjan ja annoin luvan aloittaa heti kun haluaisivat.

Kati ohjasi Teiskua hyvin määrätietoisesti esteille. Ori hyppäsi esteet leikiten, eikä lähestymisissäkään ollut mitään moitittavaa. Pyysin Katia käyttämään hieman varovaisemmin apuja, sillä Teisku oli tänään selkeästi hyvällä ja tottelevaisella päällä. Pyysin ratsukkoa ylittämään radan vielä muutamaan kertaan, jonka jälkeen annoin heille luvan ottaa muutaman käyntiaskeleen.

Kävin nostamassa esteet metrin korkeuteen, jossa valmennukseen saataisiin hieman haastetta. Kati kokosi ohjat ja lähti suuntaamaan tutulle radalle. Korkeus vaikutti hieman Teiskun hyppytyyliin, ja sen täytyi todella käyttää voimaa hypätessään esteiden yli, mutta ratsukko suoriutui radasta kunnialla. He ylittivät radan muutaman kerran puhtaasti, minkä jälkeen pyysin heitä siirtymään käyntiin ja lopettelemaan tältä päivältä.

Kun ratsukko käveli ympäri maneesia, minä siivosin esteitä. Kehuin ratsukkoa samalla hyvästä valmennuksesta ja neuvoin Katia luottamaan vain rohkeammin Teiskuun. Kerran kun sen kanssa pääsee yhteistyöhön, niin jatko onkin helpompaa. Kun esteet oli siivottu ja ratsukko rauhoittunut ratsastuksen jäljiltä, lähdimme kävelemään yhdessä takaisin tallille.

07.11.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Riina, tallityttö (Siuri)

Siitä oli nyt jo muutama kuukausi, kun olin viimeksi käynyt Kuuralehdon tallilla. Kun talli muutti kauemmaksi, lopetin siellä käymisen ja siirryin ravihevosten pariin. Tänään päätin kuitenkin pakata ratsastustarvikkeeni laukkuun ja lähteä ajamaan kohti Kuuralehtoa.

Päästessäni oritalliin huomasin Katin, joka lakaisi käytävää. Hän vaikutti iloiselta nähdessään minut, ja vaihdoimme jonkin aikaa kuulumisia. Kati lähti näyttämään minulle Kuuralehdon uusia hevosia, ja niitä riitti. Lopulta Katin piti mennä jatkamaan tallitöitä tammatalliin, ja minä astelin suoraan varustehuoneeseen. Kenellä muullakaan lähtisin maastoesteille kuin Teiskulla?

Kävelin varustesanko kädessäni Teiskun karsinaan, jossa minua odotti hieman luimiva ori. Se kuitenkin näytti muistavan minut nopeasti, ja pääsimme hyvin yhteisymmärrykseen hoitotoimenpiteistä. Pian ori oli harjattu ja varustettu, ja lähdin taluttamaan sitä ulos.

Hyppäsin jo heti ulko-oven edessä orin selkään. Lähdimme kävelemään melko reippaasti kohti metsässä sijaitsevaa maastoesterataa. Keli oli ollut kuiva jo monta päivää, joten maastossa olisi varmasti todella hyvä kulkea.

Ravasimme ja laukkasimme jonkin aikaa metsäteitä pitkin, kunnes päädyimme helpon radan aloituspisteelle. Pysäytin Teiskun, annoin sen hengähtää hetken ja taputin tämän kaulaa. Tätä olin kaivannut jo pitkän! Annoin orille pian käskyn lähteä eteenpäin, ja se lähti kulkemaan todella suurilla ja pehmeillä laukka-askelilla kohti ensimmäistä estettä.

Teisku hyppi esteiden yli kuin vanha tekijä. Kaviot eivät käyneet lähelläkään esteitä, eikä vauhdista ollut pulaa. Se selvästi nautti raikkaasta ulkoilmasta ja vauhdista. Niin tein minäkin.

Koska pääsimme niin hyvin vauhtiin, kiersimme maastoesteradan kahteen kertaan. Sen jälkeen lähdimme kävelemään rauhassa kohti tallia, jossa Kati odottelikin jo meitä. Hän auttoi minut alas selästä ja lähti mukaani purkamaan Teiskulta varusteita. Ratsastuksen jälkeen jäin vielä hetkeksi tallille juttelemaan muiden kanssa, mutta kellon lähestyttyä kymmentä oli minunkin aika jo lähteä kotiin.