Arvolaakson Tuiskaus

00.00.0000 - Päiväkirjamerkintä
Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä

00.00.0000 - Valmennus
Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä

28.07.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Sarita, tallityttö (Sachiyo)

Siitä oli nyt noin viikko, kun tallimme omistaja oli saapunut hymy huulillaan kertomaan, kuinka hienon löydön oli tehnyt. Hän puhui lähes koko päivän hevosesta nimeltään Arvolaakson Tuiskaus, jota hän oli käynyt katsomassa edellisenä päivänä. Ori oli kuulemma sulattanut omistajan sydämen kertaheitolla, ja koeratsastus oli mennyt paremmin kuin hyvin. Valitettavasti omistajan seuraava viikko oli puuhaa täynnä tallin muuton ja nuorten hevosten kisakauden aloittamisen takia, joten hän ei löytänyt mistään hyvää rakoa hevosenhakureissua varten. Niinpä olin lupautunut lähtemään yksinäni kohti Arvolaakson tallia, jossa Tuiskaus odotti muuttovalmiina.

Ajomatka sujui hyvin, vaikka käännyinkin moottoritiellä yhdestä liittymästä liian aikaisin. Onneksi pääsin kuitenkin pikkuteitä pitkin perille, ja talli löytyi lopulta helposti. Tallin pihassa minua oli vastassa eräs tallityöntekijä, jolle esittäydyin. Hän ohjasi minut Tuiskauksen karsinaan, jossa ori seisoi paikoillaan kuljetussuojat jalassa. Vaihdoimme muutamia sanoja työntekijän kanssa ja varmistimme vielä muutamat paperit ennen kuin lähdin taluttamaan Tuiskua kohti hevosautoa. Se kulki todella nätisti perässäni, joskin katseli hyvin uteliaana ympärilleen. Sain orin lastattua hyvin itsekseni, ja se käyttäytyi kaikin puolin todella mallikkaasti.

Matka kesti melko pitkään, ja olimme Kuuralehdossa vasta iltayhdeksältä. Lastasin Tuiskun ulos autosta, ja se jäi hetkeksi seisomaan pihalle. Se katseli kauempana laitumella juoksevia hevosia ja päästi suustaan kovaäänisen hirnahduksen. Muutama hevonen vastasi tälle takaisin, ja Tuisku jäi kuuntelemaan ääniä tarkasti. Annoin sen katsella hetken aikaa ympärilleen, kunnes lähdin taluttamaan sitä kohti omaa karsinaansa.

Tuisku kulki melko varovasti tallikäytävää pitkin, mutta heti karsinaan päästessään se alkoi tutustua tallinaapureihinsa. Viereisissä karsinoissa olevat Väinö ja Joosu haistelivat innokkaasti uutta tulijaa, mutta kukaan ei näyttänyt minkäänlaisia negatiivisia merkkejä. Vanhat asukkaat tuntuivat ottavan Tuiskun oikein hyvin vastaan.

Otin orilta jaloista kuljetussuojat pois ja annoin tälle vielä iltaruuat. Lopulta suljin karsinan oven ja jätin Tuiskun rauhassa tutustumaan uuteen ympäristöönsä. Huomenna meillä olisi hyvin aikaa lähteä pihalle katselemaan uusia maisemia.