Runon Väinämö

00.00.0000 - Päiväkirjamerkintä
Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä

00.00.0000 - Valmennus
Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä

12.06.2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut: Ida, tallityttö (Sachiyo)

Tallin omistaja ei selvästikään kestänyt puolityhjää tallia, jonka suurin osa asukkaista oli kesälaitumilla. Tämä oli jo kolmas kerta tällä viikolla, kun hän saapui tallille hevostraileri perässään - kertomatta tietenkään kenellekään mitään. Olimme, Jennan, Petran sekä uuden tytön, Emman, kanssa pihassa hoitamassa päiväaskareita, kun omistaja ilmestyi mutkan takaa ja vilkutteli jo auton sisältä meille. Hän ajoi oritallin lähelle ja pysäytti auton. Katsoimme toisiamme hieman naureskellen ja lähdimme sitten auton luokse katsomaan, millainen hevonen tällä kertaa astelisi ulos trailerista.

Omistaja avasi trailerin luukun, ja sen takaa ilmestyi rautias, hyvin tavallisen näköinen hevonen.
”Tämä on Väinö”, sanoi omistaja ja alkoi lastata hevosta ulos.
”Vai että semmoinen..”, sanoi Petra ja naurahti omistajan kanssa yhteen ääneen.
”Uskokaa tai älkää, tällä kertaa tein loistavat kaupat! Väinö on aloittanut kisauransa ja pärjännyt todella hienosti kisakentillä. Lisäksi orilla on todella hieno suku, ja ei ulkonäössäkään ole valittamista!” omistaja yritti selitellä ostostaan, ja me nyökkäilimme rivissä tämän selityksille. Hän ojensi orin minulle ja pyysi hoitamaan tämän kuntoon, hänellä itsellään kun oli vielä muutama paperihomma hoitamatta. Lähdimme kaikki neljä taluttamaan oria talliin, ja se kulki todella mukavasti perässä, mitä nyt hieman katseli uteliaana ympärilleen ja hörähteli varovasti.

Laitoin orin karsinaan, ja se alkoi tehdä saman tien tuttavuutta viereisessä karsinassa olevien hevosten kanssa. Jätimme orit tutustumaan keskenään, mutta ihailimme uutta tulokasta vielä hetken aikaa karsinan oven toiselta puolen.
”Ihan hieno se on”, totesin katsoessani oria, ja muut vastasivat myöntävästi. Toivottavasti se tosiaan olisi todella yhtä upea tapaus, mitä omistaja antoi ymmärtää. Katsoimme oria vielä hetken aikaa, kunnes jätimme sen rauhassa tutustumaan uuteen kotiinsa ja lähdimme jatkamaan talliaskareita.